Laatuseloste
Tilastotietojen relevanssi
Yksityinen palvelutuotanto sosiaali- ja terveyspalveluissa
tilasto sisältää tietoja siitä, kuinka paljon yksityisissä
sosiaali- ja terveyspalveluissa on henkilökuntaa, mitä palveluja ne
tuottavat ja mitkä ovat niiden palvelutuotannon kustannukset.
Keskeistä on, miten suuren osan kaikista sosiaali- ja
terveyspalveluista yksityiset palveluntuottajat tuottavat.
Tilastoraportti on tarkoitettu sosiaali- ja terveydenhuollon
palveluntuottajille, viranomaisille, suunnittelijoille ja
tutkijoille.
Tilastoraporttien tekstiosassa on selitetty käytetyt käsitteet
ja määritelmät.
Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus
Tilastoraportin tiedot perustuvat eri rekisterien ja tilastojen
käyttöön.
Yksityisen sektorin osuus
Yksityisen sektorin osuuden laskemiseen on käytetty henkilöstö-
ja kustannustietoja.
Henkilöstötiedot
Henkilöstötiedot on otettu Tilastokeskuksen
Työssäkäyntitilastosta. Siihen kerätään hallinnollisista
aineistoista tietoa väestön työssäkäynnistä. Luvuissa yksi henkilö
on vain kerran päätoimen mukaan. Mukana ovat myös terveydenhuollon
itsenäiset ammatinharjoittajat.
Henkilöstöstä on tietoja muissakin tilastoissa ja rekistereissä.
Työssäkäyntitilasto valittiin, koska siitä saadaan yhtenäisellä
tavalla kerättynä tiedot sekä julkisten palveluntuottajien,
järjestöjen että yritysten henkilöstöstä toimialoittain
luokiteltuina.
Kustannustiedot
Julkiset palveluntuottajat
Kuntien ja
kuntayhtymien kustannustiedot perustuvat Tilastokeskuksen Kuntien
ja kuntayhtymien taloustilastoihin. Jotta saatiin selville kuntien
ja kuntayhtymien varsinaisen palvelutuotannon (brutto)kustannukset,
kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon
toimintamenoihin lisättiin poistot ja arvonalentumiset sekä
vyörytyserät ja palautusjärjestelmän arvonlisävero. Summasta
poistettiin kaikki asiakaspalvelujen ostot ja avustukset sekä
seuraavat tulot: sisäiset myyntitulot, vyörytyserät, sisäiset ja
ulkoiset vuokratulot sekä muut tulot.
Kunnilla ja kuntayhtymillä on myös joitakin niiden
budjettitalouteen sisältyviä terveyspalveluja tuottavia
liikelaitoksia. Niiden kustannukset eivät sisälly edellä kuvatulla
tavalla laskettuihin kustannuksiin, joten niiden liikevaihdot piti
lisätä erikseen. Kunnallisista liikelaitoksista ne, jotka ovat
oikeudelliselta muodoltaan yrityksiä (esimerkiksi osakeyhtiöitä),
ovat mukana yritysten kustannuksissa.
Valtiolla on sosiaali- ja terveyspalvelutoimintaa lasten ja nuorten
laitoshoidossa (valtion koulukodit) sekä sairaalatoiminnassa
(valtion mielisairaalat sekä Puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen
ja vankeinhoitolaitoksen tuottamat terveyspalvelut). Koulukotien ja
valtion mielisairaaloiden osalta valtion tilinpäätöstiedoista
poimittiin niiden bruttomenot. Niissä saattaa hieman olla mukana
muutakin kuin varsinaiseen palvelutoimintaan kuluvia
kustannuksia.
Yksityiset palveluntuottajat
Yritysten
palvelutuotannon kustannuksiksi on laskettu niiden liikevaihdot,
sillä ne todettiin käytettävissä olevista tiedoista parhaaksi
kuvaamaan yrityssektorin tuotantoa. Niitä käytettäessä on kuitenkin
otettava huomioon, että yritysten keskinäinen palvelujen myynti
näkyy yhteenlasketuissa liikevaihtoluvuissa. Esimerkiksi
työterveydenhuollon tuottaja saattaa ostaa asiakkailleen palveluja
fysioterapiayritykseltä, jolloin sama toiminta sisältyy siis sekä
myyjän että ostajan liikevaihtoon.
Yrityssektorin liikevaihtotiedot ovat Tilastokeskuksen
Yritysrekisteristä. Rekisterin pohjatieto saadaan
verohallinnon elinkeinoverotusaineistosta, jota täydennetään
yrityksille tehtävillä kyselyillä. Suorassa tiedonkeruussa ovat
mukana kaikki suuret yritykset.
Rekisteri sisältää kaikki oikeudelliset muodot, mutta rekisteristä
poimituissa liikevaihtoluvuissa on mukana vain yritystoiminta.
Yritys- ja toimipaikkarekisterin tilastoaineistoon poimitaan ne
liiketoiminnan toimipaikat, joiden toiminta-aika ylitti
tarkasteluvuonna puoli vuotta. Lisäksi toimipaikan tuli työllistää
yli puoli henkilöä tai liikevaihdon piti olla vähintään 9 838 euroa
(vuoden 2008 tilastossa).
Yritysten kustannukset on poimittu toimipaikkatiedostosta eli
niihin on laskettu kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen
toimialoilla toimivien toimipaikkojen liikevaihdot riippumatta
siitä, mikä on yrityksen päätoimiala. Toinen vaihtoehto olisi ollut
tehdä poiminta yritystiedostosta eli poimia sellaisten yritysten
kokonaisliikevaihdot, joiden päätoimiala on sosiaali- ja
terveyspalvelut. Toimipaikkanäkökulma todettiin paremmaksi, koska
osaa sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavista toimipaikoista
ylläpitää toisella toimialalla toimiva yritys ja toisaalta osalla
näistä yrityksistä saattaa olla muutakin toimintaa.
Viime vuosina lisääntyneen vuokratyövoiman käytön pitäisi kirjautua
tilastoissa näin:
- Silloin, kun yksittäinen vuokralääkäri tulee terveyskeskukseen
töihin, on kunta edelleen vastuussa palvelun tuottamisesta. Tällöin
kunta merkitsee kustannukset omassa kirjanpidossaan kohtaan Muiden
palvelujen ostot, jolloin nämä kustannukset sisältyvät kunnan oman
palvelutuotannon kustannuksiin. Henkilöstötilastoissa nämä
vuokratyöntekijät eivät kuitenkaan sisälly julkisen sektorin
lukuihin (eivätkä myöskään yksityisen terveydenhuollon lukuihin,
sillä näiden yrityksen toimiala on Työvoiman vuokraus).
- Silloin, kun yksityinen yritys on saanut kokonaisen
palvelutoiminnan vastuulleen, pitäisi kunnan merkitä kustannukset
kohtaan Asiakaspalvelujen ostot (jolloin ne eivät sisälly niiden
oman palvelutuotannon kustannuksiin). Vastaavasti tällaisella
yrityksellä tulisi olla yritysrekisterissä toimialana
Terveydenhuoltopalvelut, jolloin sen liikevaihdot ja henkilöstö
sisältyisivät yksityisen terveydenhuollon lukuihin.
Käytännössä kirjautumisessa on kuitenkin kunta- ja yrityskohtaisia
eroja, ja vaikuttaa siltä, että sellainenkin vuokratyö, jossa
yritys on käytännössä saanut vastuulleen kokonaisen terveysaseman,
ei kirjaudu yksityiseen terveydenhuoltoon.
Yksityisen terveydenhuollon luvuista puuttuu yritysten omien
työterveysasemien toiminta. Näiden kustannukset ovat kuitenkin
hiljalleen pienentymässä.
Järjestöjen palvelutuotannon kustannuksista ei kerätä
tietoja.
Tilastovuoteen 2004 asti niitä kuvaamaan käytettiin
Raha-automaattiyhdistyksen keräämiä järjestöjen
kokonaiskustannuksia. Sen jälkeen niitä ei ole enää voitu käyttää,
koska Raha-automaattiyhdistys ei enää avustanut
palvelutuotantoa.
Tilastovuodesta 2006 lähtien on laskettu järjestöjen
palvelutuotannolle laskennallinen liikevaihto. Tilastokeskuksen
Yritysrekisterin toimipaikka-aineistosta poimitaan järjestöjen
(oikeudellinen muoto on säätiö tai aatteellinen yhdistys)
toimipaikkojen henkilöstömäärä toimialoittain (TOL luokituksen
viisinumerotasolla). Tämä henkilöstömäärä kerrotaan yritysten
liikevaihto/henkilöstö -suhteella vastaavalta toimialalta.
Laskennan epävarmuustekijä on se, onko järjestöillä sama
liikevaihto/henkilöstö - suhde kuin yrityksillä.
Henkilöstöön ja kustannuksin perustuvien laskentatapojen
ero
Kustannuksista laskettuna koko yksityisen sektorin osuus on hieman
erisuuruinen kuin henkilöstöstä laskettuna eli henkilöstö- ja
kustannustiedot antavat hieman erilaisen kuvan yksityisen
palvelutuotannon osuudesta. Ero on suurin yritysmuotoisissa
terveyspalveluissa, joissa yksityisen osuus on kustannuksista
laskettuna noin neljä prosenttiyksikköä suurempi kuin henkilöstöstä
laskettuna. Eroa selittää eniten se, että henkilöstö- ja
kustannustiedot sisältävät niiden osalta eri asioita. Yritysten
kustannukset ovat tässä niiden liikevaihtoja eli siinä on mukana
paitsi kaikki kustannukset, myös voitto.
Henkilöstömäärä kuvaa lähinnä työpanosta, tosin näissä
henkilöstöluvuissa ovat mukana vain päätoimisesti yksityisissä
palveluissa työskentelevät. Siten mukana eivät esimerkiksi ole ne
työntekijät, joilla on virka kunnallisessa terveydenhuollossa,
mutta jotka tekevät lisäksi osa-aikaisesti töitä myös yksityisen
palveluntuottajan palveluksessa tai itsenäisenä
ammatinharjoittajana. Toinen syy eroon voi olla se, että yritysten
keskinäinen palvelujen myynti näkyy yhteenlasketuissa
liikevaihtoluvuissa. Esimerkiksi työterveydenhuollon tuottaja
saattaa ostaa asiakkailleen fysioterapiayritykseltä, jolloin sama
toiminta sisältyy siis sekä myyjän että ostajan
liikevaihtoon.
Henkilöstö- ja kustannustietojen antama erilainen kuva yksityisen
toiminnan osuudesta voi myös johtua erilaisista
henkilöstörakenteista. Suuri osa alan yrityksistä on hyvin pieniä,
joten niillä ei useinkaan ole esimerkiksi erillistä hallinnollista
henkilökuntaa. Yrittäjä tekee siis "paperityöt" itse tai ostaa
palvelut ulkopuolelta. Myös tämä voi aiheuttaa sen, että yritysten
osuudet ovat kustannusten osalta suuremmat kuin henkilöstöstä
laskettuna.
Laskentamenetelmine erialaisuudesta seuraa monia
epävarmuustekijöitä, siksi kustannukset on raportoitu vain
karkealla jaotuksella, eikä yksityisten erittelyä järjestöjen ja
yritysten toimintaan ole esitetty.
Tuotetut palvelut sosiaalipalveluissa
Julkisen ja yksityisen
sektorin osuuksien laskemiseen tuotetuista palveluista käytettiin
kahta aineistoa: Yksityiset sosiaalipalvelut ja Kuntien talous- ja
toimintatilasto.
Yksityiset sosiaalipalvelut
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kerää vuosittain
aluehallintoviranomaisten lupa- ja ilmoitusrekistereissä olleilta
toimipaikoilta tiedot henkilöstön määrästä ja tuotetuista
palveluista. Rekisterissä ja tilastossa ovat mukana ne
sosiaalipalveluntuottajat, joiden on haettava lupa
aluehallintoviranomaiselta tai joiden on tehtävä ilmoitus
toiminnastaan (Laki yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta
603/1996).
Kuntien ja kuntayhtymien talous ja toiminta
Tilastokeskus kerää kunnilta ja kuntayhtymiltä
tiedot eri sosiaalipalvelujen asiakkaista ja suoritteista. Suurin
osa tiedoista kysytään jaoteltuina omaan toimintaan ja eri tahoilta
ostettuihin palveluihin.
Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus
Yksityinen palvelutuotanto sosiaali- ja terveyspalveluissa
tilastossa käytetään eri lähdeaineistoja ja tilaston laatu on siten
suoraan riippuvainen lähdeaineistojen laadusta. Tarkemmat kuvaukset
lähdeaineistojen laadusta löytyvät käytettyjen aineistojen
laatuselosteista aineistoja keräävien tahojen (THL ja
Tilastokeskus) internet -sivustoilta.
Kustannustietojen laskennan osalta joudutaan tekemään joitakin
laskennallisia olettamuksia jaettaessa kustannuksia julkiselle ja
yksityiselle sektorille. Tästä johtuen kustannustietoihin liittyy
henkilötietoja enemmän epävarmuustekijöitä. Epävarmuustekijöistä
johtuen kustannuksia ei esitetä tarkemmalla toimiala-tasolla.
Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus
Yksityinen palvelutuotanto sosiaali- ja terveyspalveluissa
-tilastoraportti on THL:n kerran vuodessa tuottama tilasto. Tilasto
sisältää tietoja kustannuksista, henkilöstöstä ja tuotetuista
palveluista eri vuosilta, koska käytettävät aineistot valmistuvat
eri aikoihin.
Tietojen saatavuus ja läpinäkyvyys/selkeys
Tilastoraportti julkaistaan THL:n internetsivulla osoitteessa
www.thl.fi/tilastot.
Tilastojen vertailukelpoisuus
Henkilöstötiedot perustuvat työssäkäyntitilastoon, jonka
perusjoukko ja määrittelyt ovat pysyneet suunnilleen samana
vuodesta 1987 lähtien. Tilastossa käytetyt luokitukset ovat
kuitenkin muuttuneet vuosien mittaan. Muun muassa toimialaluokitus
on muuttunut vuonna 1993, 2001 ja 2007, näiden muutosten vaikutus
aikasarjoihin on kuitenkin pieni. Ero joissakin muissa lähteissä
oleviin henkilöstömääriin aiheutuu lähinnä siitä miten sellaiset
henkilöt on luokiteltu, joiden tiedoissa on puutteita.
Kustannusten osalta tilastojen vertailukelpoisuuteen vaikuttaa
muutokset järjestöjen kustannusten lähdeaineistossa. Tilastovuoteen
2004 asti niitä kuvaamaan käytettiin Raha-automaattiyhdistyksen
keräämiä järjestöjen kokonaiskustannuksia. Sen jälkeen niitä ei ole
enää voitu käyttää, koska Raha-automaattiyhdistys ei enää avustanut
palvelutuotantoa. Tilastovuodesta 2006 lähtien on laskettu
järjestöjen palvelutuotannolle laskennallinen
liikevaihto. |