Päihdehuollon huumeasiakkaat 2006

Sosiodemografinen tausta ja elämäntilanne (ks. liitetaulukot)

Lähes kaikki asiakkaat olivat Suomen kansalaisia. Naisia päihdehuollon huumeasiak-kaista oli 31 prosenttia. Ensimmäistä kertaa hoitoon hakeutuneiden joukossa naisten osuus oli hieman suurempi (34 %). Alle 20-vuotiaista huumehoidon asiakkaista 41 prosenttia oli naisia.

Nuorin tiedonkeruuseen osallistunut asiakas oli 14-vuotias, vanhin 67-vuotias. Alle 18-vuotiaita oli neljä prosenttia. Ikäkeskiarvo oli 28,0 vuotta. Miesten keski-ikä oli 2,5 vuotta naisia korkeampi. Etelä-Suomen läänistä ja suurimpia kaupunkeja sisältävistä maakunnista olevat asiakkaat olivat vanhimpia. Nuorinta asiakaskunta oli päihdehuollon avohoidossa ja laitosmuotoisessa huumehoidossa, joissa keski-ikä oli noin 26 vuotta. Avomuotoisessa huumehoidossa ja päihdehuollon laitoshoidossa asiakkaiden keski-ikä lähenteli 30 ikävuotta ja vankiloiden terveydenhuoltoyksiköissä keski-ikä oli 31 vuotta.

Useimmat olivat perhesuhteiltaan yksinäisiä. Naiset olivat miehiä useammin avo- tai avioliitossa. Avo- tai avioliitossa olevista yli puolella (56 %) oli toinen päihdeongelmainen samassa taloudessa, naisilla (73 %) huomattavasti useammin kuin miehillä (44 %). Joka kolmannella (33 %) oli alle 18-vuotiaita lapsia. Joka neljännellä (28 %) lapset asuivat samassa taloudessa.

Asiakkaat olivat yleensä joko syrjäytymisriskin alla tai jo syrjäytyneitä. Koulutustaso oli matala ja työt-tömyys yleistä (62 %). Asiakkaista 11 prosenttia oli asunnottomia. Nuorimmat asiakkaat asuivat yleen-sä vielä vanhempiensa kotona.

Huumehoitoon hakeutuminen ja hoitokontaktit (ks. liitetaulukot)

Päihdehoitoon hakeutuneista huumeasiakkaista 64 prosentilla hoitojakso oli alkanut vuoden 2006 aikana. Joka kuudennella (16 %) hoito jatkui edelliseltä vuodelta ja tätä aiemmin alkaneita hoitojaksoja oli 20 prosentilla.

Asiakkaista 14 prosentilla ei ollut lainkaan aikaisempia hoitokontakteja huumeiden käytön vuoksi. Muita samanaikaisia hoitokontakteja oli 44 prosentilla asiakkaista. Yleisimmin samanaikaisia hoitokontakteja oli päihdehuollon avohoitoon (52 %), sosiaali- ja terveydenhuollon yleisten palvelujen avohoitoon (27 %), terveysneuvontapisteeseen (18 %) ja itsehoitoryhmään (10 %).

Hoitoon hakeutuminen oli tapahtunut pääsääntöisesti (37 %) oma-aloitteisesti. Sosiaali- ja terveydenhuollon yleisten palveluiden kautta hoitoon oli hakeutunut joka kolmas (30 %) asiakas, päihdehuollon palveluiden kautta joka viides (20 %) ja perhe oli toiminut hoitoon ohjaajana kuudella prosentilla asiakkaista, poliisi neljällä prosentilla ja terveysneuvontapiste yhdellä prosentilla. Muina hoitoon ohjautumistapoina mainittiin mm. Kriminaalihuoltolaitos ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskus. Kaikkein nuorimpien asiakkaiden hoitoon ohjautuminen erosi muista ikäryhmistä. Alaikäisistä eli alle 18-vuotiaista 16 prosenttia ohjautui hoitoon vanhempiensa tuella ja 63 prosenttia lastensuojelun kautta.

Avohoidossa oli 64 prosenttia asiakkaista. Yleisimmät hoitomuodot olivat arviointijakso avohoidossa tai kuntouttava avohoito. Laitoshoidossa yleisimmät hoitomuodot olivat vieroitushoito tai kuntouttava laitoshoito.

Ensisijaisesti opiaattien vuoksi hoitoon hakeutuneista neljäsosalla oli hoitomuotona opiaattiriippuvaisille tarkoitettu lääkkeellinen avo- tai laitoshoito. Ensisijaisesti heroiinin vuoksi hoitoon hakeutuneet (28 %) olivat useammin opiaattiriippuvaisille tarkoitetussa lääkehoidossa kuin buprenorfiinin vuoksi hoitoon hakeutuneet (17 %).

Opiaattiriippuvaisten lääkehoidossa käytetyistä lääkeaineista buprenorfiini (70 %) oli yleisemmin käy-tetty lääkeaine kuin metadoni (26 %). Lääkehoidossa käytetystä buprenorfiinista 39 prosenttia oli Subutexia® tai Temgesiciä® ja 61 prosenttia buprenorfiinin lisäksi naloksonia sisältävää Suboxonea®.

Käytetyt päihteet (ks. liitetaulukot).

Opiaatit (41 %) olivat vuonna 2006 päihdehoitoon hakeutumiseen johtaneena ensisijaisena päihteenä yleisempiä kuin stimulantit (21 %). Opiaattiryhmään kuuluvan buprenorfiinin ongelmakäytön (31 %) vuoksi hoitoon hakeutuneiden osuus oli selvästi suurempi kuin samaan ryhmään kuuluvan heroiinin (2 %) vuoksi hoitoon hakeutuneiden osuus. Buprenorfiinin vuoksi hoitoon hakeutuneet olivat käyttäneet pääosin Subutexia® ja buprenorfiinin lisäksi naloksonia sisältävää Suboxonea® oli käyttänyt vain muutama asiakas ensisijaisena ongelmapäihteenä. Muina ensisijaisina ongelmapäihteinä olivat alkoho-lin käyttöön liittyvä huumeiden käyttö (17 %) ja kannabis (14 %). Rauhoittavat lääkeaineet (7 %) oli harvemmin mainittu ensisijaisina hoitoon hakeutumiseen johtaneina päihteinä (Kuvio 1).


Kuvio 1. Hoitoon hakeutumiseen johtaneiden 1.-5. ongelmapäihteiden prosenttiosuudet vuonna 2006 (lkm = 4 865)

Ensisijaisesti opiaattien vuoksi hoitoon hakeutuminen oli yleisintä Etelä-Suomen läänissä sekä suurim-pia kaupunkeja sisältävistä maakunnista kotoisin olevien asiakkaiden keskuudessa. Stimulanttien käytön vuoksi hoitoon hakeutuneiden osuudessa ei ollut vastaavia vaihteluja läänien tai maakuntien mu-kaan. Ensisijaisesti kannabiksen vuoksi hoitoon hakeutuneiden osuus korostui nuorimmissa ikäryhmissä, ja alkoholin vuoksi hoitoon hakeutuneiden osuus toisaalta nuorimmissa mutta myös vanhimmissa ikäryhmissä.

Sekakäyttö oli yleistä. Lähes kaksi kolmesta (62 %) asiakkaasta oli ilmoittanut käyttäneensä vähintään kolmea eri päihdettä. Kannabista kolmena ensimmäisenä päihteenä oli käyttänyt 53 prosenttia asiakkaista ja lähes yhtä paljon oli niitä asiakkaita, jotka olivat käyttäneet opiaatteja (52 %). Stimulantteja kolmena ensimmäisenä päihteenä oli käyttänyt puolet (50 %) asiakkaista. Opiaateista buprenorfiini oli mainittu kolmen ensimmäisen ongelmapäihteen joukossa 41 prosentilla ja heroiini viidellä prosentilla asiakkaista. Alkoholi oli mainittu kolmen ensimmäisen päihteen joukossa 41 prosentilla ja lääkkeet 42 prosentilla.

Toisen ja kolmannen päihteen oheiskäytössä ensisijaisen hoitoon hakeutumiseen johtaneen päihteen rinnalla (taulukko 1) oli nähtävissä joitakin tyypillisiä sekakäytön päihdeprofiileja. Opiaattien käyttäjillä oli stimulanttien, kannabiksen sekä lääkeaineiden käyttöä. Opiaattien vuoksi hoitoon hakeutuneilla buprenorfiinin käyttäjillä oli heroiinin käyttäjiä enemmän lääkeaineiden käyttöä toisena ja/tai kolmantena päihteenä. Stimulanttien ja kannabiksen käyttäjät käyttivät stimulantteja ja kannabista ristikkäin sekä näiden lisäksi myös alkoholia. Alkoholin rinnalla käytettiin erityisesti kannabista, mutta myös stimulanttien ja lääkkeiden käyttö oli huomattavaa. Lääkkeiden käyttäjillä käyttöön liittyi alkoholin käyttöä, mutta myös stimulanttien ja sekä kannabiksen käyttö oheispäihteinä oli yleistä.

Taulukko 1. Ensisijaisen päihteen kanssa käytetyt 2. ja 3. oheispäihteet
vuonna 2006 (%)

Ensisijaisesti opiaattien käytön vuoksi hoitoon hakeutuneiden osuus oli suurin huumehoitoon erikoistu-neissa avohoitoyksiköissä (63 %). Stimulanttien vuoksi hoitoon hakeutuneiden osuus (53 %) oli suuri vankiloiden terveydenhuoltoyksiköissä asioineista. Ensisijaisesti kannabiksen vuoksi hoitoon hakeutuneiden osuus oli suurin päihdehuollon avohoitoon hakeutuneilla (20 %). Ensisijaisena ongelmana mai-nitun alkoholin käytön vuoksi hoitoon hakeutuneiden osuus oli suurin päihdehuollon laitoshoidossa
(26 %) olevilla.

Ensimmäistä kertaa huumeiden käytön vuoksi hoitoon hakeutuneiden (lkm = 655) hoitoon hakeutumiseen johtanut ensisijainen päihde oli kannabis (30 %), vaikkakin stimulanttien (19 %) ja opiaattien (19 %) tai alkoholin ja huumeiden sekakäytön (25 %) vuoksi hoitoon hakeutuminen oli myös yleistä. Opiaattiryhmään kuuluvan buprenorfiinin käytön vuoksi ensimmäistä kertaa hoitoon hakeutuneita oli 15 prosenttia. Ensijaisesti heroiinin käytön takia hoitoon hakeutuneita ei ollut lainkaan. Rauhoittavat lääkkeet (7 %) johtivat harvoin ensimmäistä kertaa hoitoon hakeutumiseen.

Pistämällä tapahtunut käyttö (ks. liitetaulukot)

Kolme neljäsosaa (78 %) päihdehuollon huumeasiakkaista oli käyttänyt joskus elämänsä aikana jotakin päihdettä pistämällä. Heistä reilulla puolella (59 %) oli ollut pistoskäyttöä viimeisen kuukauden aikana.

Opiaattien tavallisimpana käyttötapana oli pistäminen. Opiaatteja käytettiin pistämällä (83 %), suun (9 %) kautta, nenän (7 %) kautta tai polttamalla (1 %). Pistäminen oli buprenorfiinin käyttötapana (88%) hieman yleisempää kuin heroiinin pistäminen (82 %).

Myös stimulanttien yleisimpänä käyttötapana oli pistäminen. Stimulanttien käyttäjistä 81 prosenttia käytti niitä pistämällä, 9 prosenttia suun ja niin ikään 9 prosenttia nenän kautta.

Rauhoittavien lääkkeiden käyttö tapahtui pääasiallisesti suun (95 %) kautta ja kannabista käytettiin enimmäkseen polttamalla.

Sekakäytön yleisyydestä johtuen pistämällä tapahtuva käyttö oli yleistä myös muiden kuin opiaattien tai stimulanttien käytön vuoksi hoitoon hakeutuneilla. Valtaosa opiaattien ja stimulanttien käyttäjistä oli käyttänyt huumeita joskus pistämällä. Ensisijaisesti rauhoittavien lääkkeiden tai alkoholin ja huu-meiden sekakäytön vuoksi hoitoon hakeutuneista yli puolet oli käyttänyt jotakin ainetta pistämällä elämänsä aikana. Myös ensisijaisesti kannabista käyttäneissä oli niitä, jotka ovat joskus pistäneet jotakin huumetta. Viimeisen kuukauden aikana pistämällä tapahtunutta käyttöä oli ollut 70 prosentilla opiaatti-en käyttäjistä ja 49 prosentilla stimulanttien käyttäjistä (Kuvio 2).

Kuvio 2. Pistämällä tapahtunut huumeiden käyttö aineryhmittäin ensisijaisen päihteen mukaan vuonna 2006 (%)

Ensisijaisesti buprenorfiinin vuoksi hoitoon hakeutuneilla oli hoitoon hakeutumista edeltäneen kuukauden aikana selvästi enemmän pistämällä tapahtunutta käyttöä (78 %) kuin heroiinin vuoksi hoitoon hakeutuneilla (53 %). Elinikäisen pistoskäytön osuus oli heroiinin (97 %) ja buprenorfiinin (97 %) vuoksi hoitoon hakeutuneilla samalla tasolla.

Joskus elämänsä aikana pistämällä huumeita käyttäneistä 81 prosenttia oli joskus käyttänyt pistosväli-neitä yhteisesti. Viimeisen kuukauden aikana tapahtunutta pistosvälineiden yhteiskäyttöä oli ollut joka viidennellä (19 %) joskus yhteisesti pistosvälineitä käyttäneistä.

Virustestien tulokset ja B-hepatiittirokotukset (ks. liitetaulukot)

Lähes 65 prosenttia päihdehuollon huumeasiakkaista oli käynyt kaikissa kolmessa, HIV-, hepatiitti B- ja hepatiitti C-testissä. HIV-testissä oli käynyt noin 70 prosenttia, B-hepatiittitestissä 67 prosenttia ja C-hepatiittitestissä 73 prosenttia asiakkaista. Hepatiitti A-testissä käyneitä oli reilu puolet kaikista asiak-kaista. Puuttuvien tietojen määrä vaihteli 16 prosentista 25 prosenttiin. Eniten puuttuvia tietoja oli hepatiitti A-testin kohdalla.

Pistämällä joskus huumeita käyttäneistä HIV-testeissä käyneistä ja myös testituloksen saaneista (lkm=2872) HIV-positiivisia oli reilu kaksi prosenttia. Vastaavasti pistämällä huumeita käyttäneistä ja hepatiitti C-testituloksen saaneista (lkm=3011) oli hepatiitti C-positiivisia vajaa 67 prosenttia.

Hepatiitti C-positiivisten osuus lisääntyi pistämisen keston myötä (kuvio 3), kun pistämisen kesto las-kettiin nykyisen iän ja pistämisen aloittamisiän välisenä erotuksena. Hepatiitti C-testeissä käyneiden osuus suureni myös selvästi pistämisen laskennallisen keston mukaan. Luvuissa ovat mukana sekä asiakkaan itse ilmoittamaan testaustilanteeseen että varmistettuihin testituloksiin (testi otettu yksikössä tai tieto varmistettu esim. lähetteestä) perustuvat tiedot.

Kuvio 3. Hepatiitti C-testaus ja testitulokset pistämisen laskennallisen keston mukaan vuonna 2006 (%)

Pistämällä joskus huumeita käyttäneiden itseilmoitettuihin HIV- ja hepatiitti C-testituloksiin perustuvi-en positiivisten vastausten ja varmistettuihin testituloksiin perustuvien vastausten välillä oli muutaman prosenttiyksikön ero. Pistämällä joskus huumeita käyttäneistä vajaa kaksi prosenttia oli HIV-positiivisia itseilmoitettuihin testituloksiin perustuen ja varmistettujen testitulosten pohjalta vajaa kol-me prosenttia. Itseilmoitettujen testitulosten mukaan hepatiitti C-positiivisia oli 60 prosenttia ja varmis-tettujen testitulosten mukaan 67 prosenttia.

Pistämällä joskus elämänsä aikana huumeita käyttäneistä suunnilleen kaksi kolmesta (69 %) oli saanut ainakin yhden B-hepatiittirokoteannoksen, ja kaikki kolme annosta oli saanut 49 prosenttia. Tehosteen saaneita oli neljä prosenttia. Vähintään yhden B-hepatiittirokoteannoksen saaneiden asiakkaiden osuus oli lähes samansuuruinen kuin edellisenä vuonna (68 %).