28.9.2006
Lausunto EVO-tutkimusrahoituksen jakoperusteiden uudistamista
koskevasta työryhmäraportista
Valtion korvausta (EVO -rahoitusta) terveydenhuollon
toimintayksiköille tutkimukseen ja koulutukseen on 2000-luvulla
pohdittu useissa selvityksissä, mietinnöissä ja raporteissa.
Helmikuussa 2005 peruspalveluohjelmaa valmisteleva ministeriryhmä
päätti perustaa työryhmän valmistelemaan EVO -rahoituksen
kehittämistä. Kansliapäällikkö Erkki Virtasen johtama työryhmä
jätti muistionsa sosiaali- ja terveysministeriölle kesäkuussa 2005.
Muistiota ei ilmeisesti lähetetty lausuntokierrokselle, vaan
sosiaali- ja terveysministeriö asetti 3.11.2005 uuden työryhmän EVO
-tutkimus-rahoituksen jakoperusteiden uudistamiseksi Virtasen
työryhmän suuntaviivojen toteuttamiseksi.
Valtiontalouden tarkastusvirasto antoi tarkastuskertomuksensa
terveystieteellisen tutkimuksen erityisvaltionosuudesta lokakuussa
2005. Tarkastusvirasto totesi mm., että EVO -järjestelmältä
puuttuvat toimintaa ohjaava strategia ja toiminnalle asetetut
tavoitteet ja että korvauksia ei aina ole käytetty säännösten
edellyttämällä tavalla. Sosiaali- ja terveysministeriöllä ei
edelleenkään ole käytettävissä tietoa, joka mahdollistaisi
tutkimustoiminnan tuloksellisuuden luotettavan arvioinnin.
Tarkastusvirasto arvosteli myös järjestelmän läpinäkyvyyttä ja
huomautti lopuksi, että sosiaali- ja terveysministeriön tulee
huolehtia siitä, että terveystieteellisestä tutkimustoiminnasta
koituvat kustannukset eivät siirry kuntien maksettaviksi. Stakes
yhtyy näihin VTV:n näkemyksiin, mutta huomauttaa puolestaan, että
jos EVO -tutkimusrahoituksella korvataan kunnille koituva
maksurasitus, ainakin osa tutkimusrahoituksesta tulisi voida ohjata
alueellisesti terveydenhuollon kehittämisen kannalta oleelliseen
tutkimukseen.
Terveystieteellisen tutkimuksen alojen määrittely
Työryhmäraportissa esitetty tutkimusalojen luokittelu neljään eri
kategoriaan on jossakin määrin ongelmallista ja epätarkkaa.
Määritelmien tulisi olla selkeitä ja kategorioiden toisensa
poissulkevia. Perustutkimus ja kliininen tutkimus on määritelty
oikein. Translationaalisen tutkimuksen määrittelyllä tässä
yhteydessä haluttaneen viitata perustutkimuksen tulosten
saattamiseen soveltamiskelpoisiksi. Kansanterveystieteellinen
tutkimus kohdentuu mielestämme erityisesti kansalaisten,
väestöryhmien ja koko väestön terveydentilaan sekä yleiseen
terveyspolitiikkaan. Terveydenhuollon menetelmien ja käytäntöjen
arviointi, terveydenhuoltopolitiikan arviointi ja
palvelujärjestelmään kohdistuva tutkimus kuuluvat selkeästi
terveydenhuoltotutkimukseen, jossa terveystaloustieteellinen
tutkimus on eräs näkökulma ja työväline. Siksi
terveydenhuoltotutkimus olisi luonteva yläkäsite kaikelle
järjestelmätason tutkimukselle.
Terveystieteellisen tutkimuksen laatu ja vaikuttavuus
Stakes yhtyy työryhmän näkemykseen ns. impaktipisteiden
soveltumattomuudesta EVO -rahoituksen jakoperusteeksi siitäkin
syystä, että se lienee ohjannut varoja perustutkimuksen suuntaan.
Ehdotettu hankehakumenettely lisää merkittävästi rahanjaon
läpinäkyvyyttä. Uuteen laadun ja vaikuttavuuden arviointikäytäntöön
siirtyminen on kuitenkin erittäin suuri metodologinen ja
arvovalintoja sisältävä muutos, joka tässä raportissa on melko
kevyesti siirretty tulevan valtakunnallisen neuvottelukunnan
pohdittavaksi. Olisi ollut suotavaa, että tätä pohdintaa olisi
alustettu syvällisemmin jo tässä raportissa. Tuotettujen
julkaisujen laadun arvioinnissa käytettävät laatukriteerit tulee
työstää erikseen asetettavassa asiantuntijaryhmässä.
Siirtyminen hankemenettelyyn
Kuten jo todettiin, siirtyminen hankemenettelyyn lisää
rahanjakojärjestelmän läpinäkyvyyttä. Näin EVO -rahojen käyttö
saadaan kirjanpidollisesti selkeäksi ja näkyville erilleen muusta
tutkimusrahoituksesta. EVO -rahoituksen ohjausmahdollisuudet
lisääntyvät. Huomiota on kuitenkin kiinnitettävä tasapuolisuuden
toteutumiseen sekä erityisvastuualueiden välillä että niiden
sisällä. Tähän tarkoitukseen olisi luotava jonkinlainen
varmistusmekanismi. Toisaalta alueellinen tasapuolisuus ei
välttämättä ole aina sopusoinnussa tutkimukselle asetettavien
laatukriteerien kanssa.
Alueelliset tutkimustoimikunnat ja tutkimuskeskukset
Lienee tarkoituksenmukaista hajauttaa rahanjakoa koskeva
päätöksenteko viidelle erityisvastuualueelle työryhmän esittämällä
tavalla. Keskittäminen valtakunnan tasolle aiheuttaisi kentällä
tarpeetonta närää ja huolta. Tutkimustoimikunnan käyttö lisää
rahanjaon objektiivisuutta, mutta onko kuuden jäsenen kokoonpano
riittävä turvaamaan esim. erityisvastuualueen kaikkien
keskussairaaloiden ja terveyskeskuksien edut?
Tutkimuskeskuksen johtajan ja avustavan henkilökunnan palkkaus
ja toimintamenot lienee tarkoitus suorittaa korvamerkittyinä EVO
-rahoista, kaikille alueille samansuuruisena? Onko tämän rahan
ajateltu sisältyvän ehdotettuun 30%:n infrastruktuurirahoitukseen?
Raportissa esitetään, että tutkimuskeskuksen johtajan nimittäisi
yo-sairaanhoitopiirin hallitus ja että johtaja työskentelisi
sh-piirin johtajaylilääkärin alaisuudessa. Parempi vaihtoehto
olisi, että sairaanhoitopiirin hallitus tekisi nimitysesityksen
valtakunnalliselle neuvottelukunnalle, joka päättäisi nimityksestä
ja jolle johtaja raportoisi. Tämä menettely olisi linjassa
ehdotetun tulossopimusmekanismin kanssa.
Valtakunnallinen terveystieteellisen tutkimuksen
neuvottelukunta
Neuvottelukunnan asettaminen on perusteltua kaiken
terveystieteellisen tutkimuksen ohjaamiseksi ja koordinoimiseksi.
Suomen Akatemian osallistuminen neuvottelukunnan työskentelyyn
olisi erinomaisen tärkeää mm. siitä syystä, että Akatemialla ja EVO
-järjestelmällä on jo ollut yhteisrahoitteisia hankkeita.
Työryhmäraportti luettelee suuren määrän mittavia tehtäviä
neuvottelukunnalle, mm. suuritöisen tulossopimusmenettelyn. Herää
kysymys, onko seitsemän jäsentä riittävä määrä? Lisäksi
tarvittaneen alatyöryhmiä ja riittävästi sihteerityövoimaa.
Korvataanko neuvottelukunnan tarvitsemat taloudelliset resurssit
myöskin EVO -tutkimusrahoista?
Miten nimetään STM:n alaisten sektoritutkimuslaitosten yhteinen
edustaja neuvottelukuntaan? Stakes on laitoksista eniten
harjoittanut palvelujärjestelmää tukevaa terveydenhuolto- ja
terveystaloustieteellistä tutkimusta, Kansanterveyslaitos taas
kansanterveystieteellistä tutkimusta. Stakes on myös keskeinen
palvelujärjestelmän rekisterinpitäjä. Näistä syistä Stakes
tarjoutuu asettamaan yhden edustajansa neuvottelukuntaan.
Terveystieteellisen tutkimuksen rekisteri
Työryhmäraportissa ehdotetaan perustettavaksi valtakunnallinen
rekisteri, johon kerättäisiin tieto kaikesta terveystieteellisestä
tutkimuksesta, siis myös säätiöiden, teollisuuden ja muiden tahojen
rahoittamasta tutkimuksesta. Rekisterin ylläpito osoitetaan
Stakesin mahdolliseksi tehtäväksi. Työryhmä ei ottanut kantaa, mikä
taho vastaisi rekisterin teknisestä toteuttamisesta. Jälkimmäiseen
kuuluu myös tietoja toimittavien alueellisten ja paikallisten
toimijoiden omien rekisterien pystyttäminen ja olemassa olevien
tutkimusrekisterien muokkaaminen yhteensopivaksi kansallisen
rekisterin kanssa.
Työryhmä ei mainitse ehdotetun rekisterirakennelman perustamisen
ja ylläpidon suuritöisyyttä ja korkeita kustannuksia. Näin kalliin
ratkaisun rahoittaminen EVO -tutkimusvaroista supistaisi tuntuvasti
tutkimukseen osoitettavaa rahamäärää, joten mahdollinen rekisteri
tulisi rahoittaa jostakin muusta lähteestä. Työryhmä arvelee, että
rekisterin kustannuksiin vaikuttaa se, toteutetaanko rekisteri
Stakesissa vai jossakin muualla. Uuden toiminnon ollessa kyseessä
todelliset kustannukset ovat suurin piirtein samat missä tahansa
sijoitusvaihtoehdossa. Stakes huomauttaa, että sillä ei tällä
hetkellä ole osoitettavissa resursseja edes pelkän EVO
-tutkimusrekisterin rakentamiseen.
EVO -tutkimusrahoituksen suuruus
EVO -tutkimusrahoitus on kymmenen viime vuoden aikana supistunut
60.5 miljoonasta eurosta 48.8 miljoonaan euroon eli vajaat 20%.
Vuodelle 2006 on budjetoitu 48 747 000 euroa ja samaa summaa
ehdotetaan myös vuodelle 2007. EVO -kokonaisrahoitus, mukaan lukien
korvaus lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksen kustannuksiin on nyt
135 917 000 euroa, joka on pysytellyt samalla reaalitasolla
viimeiset kymmenen vuotta. Koulutuskorvauksien nousu on siis
niellyt tutkimusrahoituksen osuutta merkittävästi.
Erikoissairaanhoitolain astuessa voimaan vuonna 1991 määriteltiin
koko EVO -korvaukseksi 12% yliopistosairaalan käyttömenoista, mutta
nykyinen reaalinen korvaustaso on pudonnut 5-6 %:iin.
Stakes yhtyy työryhmäraportin näkemykseen siitä, että EVO
-korvaustasoa tulisi korottaa tuntuvasti, jotta EVO -järjestelmän
alkuperäiset tarkoitukset toteutuisivat. On käsittämätöntä, että
kun valtionhallinto muuten pyrkii pitämään tutkimus- ja
kehittämisrahoituksen kansainvälisesti korkealla tasolla ja
kehottaa innovatiivisuuteen, terveystieteelliseen tutkimukseen
panostetaan vuosi vuodelta yhä vähemmän ja vähemmän.
Yhteenveto
EVO -tutkimusrahoituksen jakomenettely työryhmän ehdottamalla
tavalla on pääpiirteissään onnistunut ja toteuttamiskelpoinen,
edellä esitetyin huomautuksin ja varauksin. Tällä tavoin saataisiin
lisäarvoa terveyspalvelujärjestelmälle, koko terveystieteelliselle
tutkimukselle ja yhä tärkeämmäksi koetulle vaikuttavuuden
mittaamiselle.
Tämä lausunto on käsitelty Stakesin johtoryhmässä 27.9.2006.
Pääjohtaja Vappu Taipale
Ylijohtaja Mauno Konttinen |