Tiivistelmä
Tämä on eurooppalaiseen HealthQUEST-hankkeeseen liittyvä Suomen
maaraportti. Hankkeen tavoitteena oli arvioida terveydenhoidon
saatavuutta kahdeksassa EU:n jäsenmaassa kiinnittäen erityistä
huomiota kolmeen haavoittuvaan ja syrjäytymisvaarassa olevaan
ryhmään eli maahanmuuttajiin, ikääntyneisiin ja
mielenterveysongelmaisiin. Euroopan komission Työllisyys-,
sosiaali- ja tasa-arvoasioiden pääosasto antoi toimeksiannon
hankkeeseen vuonna 2007 ja sen koordinoinnin hoiti European Health
Management Association (EHMA). Maaraportti on laadittu
analysoimalla kirjallisuutta, ohjelma-asiakirjoja ja lainsäädäntöä
sekä haastattelemalla asiantuntijoita ja syrjäytymisvaarassa
olevien ryhmien edustajia.
Suomen terveydenhuoltojärjestelmä tukee yleisesti ottaen
oikeudenmukaisuuden tavoitteita, mutta lähempi tarkastelu paljastaa
järjestelmässä muutamia epäoikeudenmukaisia rakenteellisia
piirteitä. Perustuslaissa taataan, että kaikilla Suomessa asuvilla
on oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tärkeä syy
hoitoon pääsyn epäoikeudenmukaisuuteen on palveluijen
kolmikantaisuus: kunnallinen terveydenhuolto, yksityinen
terveydenhuolto ja työterveyshuolto.
Kunnallinen terveydenhuolto on niistä pääasiallisin
palveluntuottaja, vaikkakin yksityinen terveydenhuolto ja
työterveyshuolto ovat kasvaneet merkittävästi, mikä on heikentänyt
Suomen terveydenhuollon oikeudenmukaisuus-periaatetta. Nousseet
asiakasmaksut luovat köyhien hoitoon pääsyyn esteitä kunnallisessa
terveydenhuollossa.
Tutkimukset osoittavat, että Suomessa on terveyspalveluiden
tarjonnassa maantieteellistä epätasa-arvoa, ts. alueellisia eroja,
samoin kuin eroja sosioekonomisten ryhmien välillä
sairaalapalveluiden käytössä, laadussa ja tuloksissa. Maksukattojen
käyttö julkisen terveydenhoidon asiakasmaksuissa sekä lääkekuluissa
ja hoitoon liittyvissä matkakuluissa tukee terveydenhoidon
saatavuutta, mutta maksukatot ovat todennäköisesti riittämättömiä
kaikista heikoimmassa asemassa oleville.
Terveydenhoidon saatavuutta ovat parantaneet erilaiset
toimenpiteet, mm. hoitotakuun käyttöönotto julkisella
terveydenhuoltosektorilla sekä julkisen hammashoidon laajentaminen
kaikkiin ikäryhmiin. Horisontaalisena eri palveluiden
yhteistoimintana perustetut työvoiman palvelukeskukset sekä
työttömien terveystarkastukset saattavat olla erityisen tärkeitä
haavoittuville ryhmille, kuten mielenterveysongelmaisille.
Maahanmuutto on Suomessa suhteellisen uusi ilmiö, mikä heijastuu
siinä, että maahanmuuttajiin kohdistuvia, terveyspalveluihin
liittyviä tutkimuksia on tehty suhteellisen vähän. Erilaiset
kulttuurit huomioon ottava hoito on haaste Suomen
terveyspalveluille. Terveydenhoito on periaatteessa yhtä lailla
maahanmuuttajien ja vähemmistöjen saatavilla, mutta pääsy
terveydenhuoltoon on rajoitettu niiden maahanmuuttajien osalta,
joita ei katsota Suomessa vakinaisesti asuviksi. Terveyspalveluja
käyttävien maahanmuuttajien määrä kasvaa jatkossa ja asettaa täten
uusia haasteita terveydenhuoltojärjestelmälle.
Ikääntyneiden terveys- ja sosiaalipalveluita on suunnattu
sairaala- ja laitoshoidosta avohoidon suuntaan.
Terveydenhoitopalveluiden saatavuuden tasa-arvoa kohennetaan
parhaillaan ikääntyneiden osalta kehittämällä palvelutarpeiden
laajempaa ja yhtenäisempää arviointia. Kaikilla 80 vuotta
täyttäneillä henkilöillä on oikeus päästä palvelujen tarpeen
arviointiin määräajassa. Kiireettömissä tapauksissa palvelujen
tarve on arvioitava seitsemän vuorokauden kuluessa yhteenotosta
kuntaan, kiireellisissä tapauksissa välittömästi. Ikääntyneiden
tarvitseman hoidon ja palveluiden kohdentamisessa on ongelmia,
erityisesti unihäiriöiden, masennuksen, kivun ja dementian hoidossa
sekä kaatumisten ehkäisyssä. Palveluiden pirstaleisuus saattaa
muodostua ikääntyneille hoidon saatavuuden esteeksi, ja tämän
vuoksi terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden yhteensovittaminen
on tärkeää.
Mielenterveyden häiriöistä kärsivillä henkilöillä on todettu
paljon estettävissä olevia kuolemia. Tämän haavoittuvan ryhmän
pääsystä yleisien terveydenhuollon piiriin ei kuitenkaan ole
saatavilla tietoja, mikä osoittaa riittämätöntä tietoisuutta
ongelmasta. Mielenterveyden keskusliitto on tuonut esiin
mielenterveysongelmaisten somaattiseen hoitoon pääsyn
riittämättömyyttä. Julkisten palveluiden kustannusten jakaminen ja
korkeammat asiakasmaksut ovat varsinkin mielenterveysongelmaisten
erityisenä huolena, koska päällekkäiset epäkohdat ja syrjivät
korvausjärjestelmät koskevat heitä monissa tapauksissa. Stakes
arvioi parhaillaan uusia yksilökohtaisia lähestymistapoja, joilla
tuetaan palveluiden saatavuutta ja ehkäistään sosiaalista
syrjäytymistä nuorten miesten osalta.
On tärkeää, että päättäjät ja tutkijat ovat tietoisia sellaisten
ohjelmatoimenpiteiden ja tutkimusten tarpeista, joilla turvataan
terveydenhoidon saatavuuden oikeudenmukaisuus ja yhdenmukainen
laatu kaikille.