Julkaisut
|
Lastensuojelun avohuolto ja perhetyö: kehitys,
nykytila, haasteet ja kehittämisehdotukset
Selvitys Lastensuojelun
kehittämisohjelmalle
Heino, Tarja
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Selvityksessä taustoitetaan lastensuojelun ja perhetyön paikkaa
tilastollisesti, lainsäädännöllisesti sekä palvelujärjestelmän
kehityksessä. Lastensuojelun avohuollon sosiaalityön piirissä
olevien asiakkaiden määrä on kolminkertaistunut ja peruspalvelut
ovat ohentuneet. Parissakymmenessä vuodessa lastensuojelun
avohuollon asiakasmäärä on lisääntynyt noin 12 000 lapsesta 60 000
lapseen, ja samaan aikaan kunnallisen kotipalvelun piirissä
olleiden lapsiperheiden määrä on päinvastoin vähentynyt 60 000
lapsiperheestä 12 000:een. Lastensuojelun avohuolto jäi
vuosituhannen taitteessa paljolti sosiaalityön varaan. Viime
vuosina kokeneiden ja pätevien lastensuojelun
sosiaalityöntekijöiden osuus on vähentynyt, ja avohuollon
lastensuojelutyö on siirtynyt edelleen perhetyön varaan. Lapset
ovat palvelujen saatavuuden suhteen eriarvoisessa asemassa maan eri
osissa.
Valtakunnallisia tilastotietoja lastensuojelun perhetyön
laajuudesta, asiakasmääristä tai perhekuntoutuksessa olleista ei
ole käytettävissä. Lastensuojelun avohuollon valtakunnallinen
tilastointi uudistuu 2008 alkaen. Jatkossa tilastoitavat asiat
seuraavat lasten määriä avohuollon asiakkuusprosessin eri
vaiheissa, mutta avohuollon sisällöstä ne eivät edelleenkään kerro.
Selvityksessä ehdotetaankin kehityksen seuranta toteutettavaksi
erillisselvitysten kautta. Pätevien lastensuojelun
sosiaalityöntekijöiden ja lastensuojelun perhetyöntekijöiden
riittävyys- ja saatavuusongelmien vähentämiseen ehdotetaan
toimenpiteitä tehtävien vaativuuden edellyttämän erityisosaamisen,
koulutuksen, palkkauksen ja mitoituksen suhteen.
Toisena kokonaisuutena selvityksessä tarkastellaan perhetyötä ja
sen jäsentymistä. Työ perustuu aikaisempaan tutkimus- ja
kehittämistyöhön sekä asiantuntijaryhmien työhön. Perhetyötä ja
perhetyöpuhetta on edelleen monenlaista. Perhetyön nykytilaa ja
haasteita kuvataan useista näkökulmista: peruspalvelujen,
psykiatrian ja päihdehuollon kautta. Myös perhetyön tehtäviä ja
sisältöjä tarkastellaan. Selvityksessä päädytään
jäsennysehdotuksiin, joissa eriytetään perhepalvelun ja perhetyön
käsitteet. Peruspalvelujen yhteydessä järjestetyistä
perhepalveluista olisi selkiyttävää puhua neuvolan perhetyönä,
varhaiskasvatuksen perhetyönä, koulun perhetyönä jne.
Lastensuojelun perhetyön käsite toimisi juridishallinnollisena
sateenvarjokäsitteenä.
Ennakoitavissa on, että yksityisiä palveluntarjoajia ja
-tuottajia tulee lastensuojelun avohuollon kentälle lisää. Tähän
mennessä lastensuojelun sosiaalityössä on harjoiteltu ostamista ja
myymistä lähinnä sijaishuollon osalta, mutta kysymykset tuotteista,
hinnasta, laadusta ja valvonnasta tulevat ratkottaviksi myös
avohuoltoon.
Lastensuojelun perhetyö on viime vuosina kehittynyt ammattina ja
toimintamuotona, ja se on asemoitunut paikallisesti ja
seudullisesti eri tavoin palvelujärjestelmään. Kehittämiselle on
kuitenkin vielä paljon tilaa. Yhtäältä peruspalvelujen
vahvistaminen varhaisen tuen järjestämisessä, toisaalta
erityispalvelujen ja asiantuntijoiden keskinäinen yhteistyö
vaativan perhetyön kehittämisessä kaipaavat uudenlaista työotetta
ja uusia järjestelyjä. Ajankohtaista on ideoida, kokeilla ja
kehittää moniammatillista perhetyön toiminnallista kokonaisuutta
osana KASTE-ohjelman toimeenpanoa. Kehittämistyössä on haettu
lapsilähtöisiä palveluja ja toimintamuotoja, joiden yhteyteen on
koottu erilaista osaamista ja perhetyön tekijöitä. Toiminnallinen
kokonaisuus muodostetaan paikallisesti; osaajien verkostot on
kuvattavissa rakenteena, jossa rahoitus- ja johtamisjärjestelyt
ovat selkeät.
Tulosta |
Lähetä tiedoksi
Julkaistu 8.6.2007, Päivitetty
8.6.2007
|
|